Skip to main content

29 Tekniikkaa

29Tekniikkaa
29Tekniikka logo
29Tekniikkaa

Recent Post

Tamperelaiset IT-yritykset käynnistävät uusia teknologiahankkeita ja palkkaavat lisää henkilöstöä.

Tampereen teknologia-ala on elänyt viime vuosina mielenkiintoista vaihetta. Kaupungilla on vahva teollinen perintö, Nokian ajoilta periytyvää insinööriosaamista ja kasvava ohjelmistoalan yritysten keskittymä, mutta samalla monet yritykset painivat saman kysymyksen äärellä: miten ihmeessä ottaa vastaan ​​uusia hankkeita, kun työn tekijöitä ei yksinkertaisesti ole riittävästi?
Rekrytointi etenee hitaasti. Osaavista tekijöistä on pulaa. Palkkakustannukset nousevat. Silti asiakkaat odottavat uuden hankkeen käynnistyvän ensi kuussa, ei ensi vuonna.
Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten tamperelaiset IT-yritykset ovat ratkaisseet tämän yhtälön – ei teoreettisesti, vaan kaupungissa todellisuudessa tapahtuvan kehityksen pohjalta.

Miksi palkanlisä ei aina ole ratkaisu

➠ Ensimmäiseksi on hyvä tiedostaa, ettei rekrytointi ole ilmaista eikä tarjoa nopeaa ratkaisua. Tyypillisen senior-tason ohjelmistokehittäjän palkkaaminen Tampereella vie tällä hetkellä keskimäärin kolmesta viiteen kuukautta. Tämän päälle tulee vielä perehdytysjakso – realistisesti arvioituna kahdesta kolmeen kuukautta – ennen kuin uusi työntekijä on täysin tuottava.
➠ Kun lasketaan yhteen rekrytointikustannukset, palkkakulut, perehdytykseen käytetty aika ja riski siitä, että työntekijä lähtee jo puolen vuoden kuluttua, päädytään helposti tilanteeseen, jossa yhden uuden vakituisen työntekijän kokonaiskustannukset ensimmäisen vuoden aikana ovat 120 000–150 000 euroa. Eikä itse hanke ole vielä edes päässyt käyntiin.
➠ Tämä ei tarkoita, ettei rekrytointi kannattaisi. Se tarkoittaa, että rekrytointia tulisi pitää yhtenä vaihtoehtona muiden joukossa, ei itsestään selvänä ratkaisuna joka tilanteeseen.
➠ Tampereella yritykset ovat alkaneet tarkastella asiaa enemmänkin kokonaisvaltaisena kokonaisuutena – eräänlaisena palveluvalikoimana. Osa tarpeista hoidetaan oman henkilöstön voimin, osa ulkoisten kumppanien avulla; joihinkin vastataan automaation keinoin, ja jotkin jätetään yksinkertaisesti tekemättä.

Hankekohtainen ulkoinen tiimi

Tampereella yleisin toimintamalli on hanke- tai projektikohtainen ulkoinen tiimi. Tämä tarkoittaa, että yritys ottaa hoitaakseen uuden asiakastoimeksiannon tai teknologiahankkeen mutta ei palkkaa siihen vakituista henkilöstöä; sen sijaan se kokoaa projektitiimin, joka koostuu yrityksen omasta avainhenkilöstöstä ja ulkopuolisista asiantuntijoista.

Tyypillinen kokoonpano voisi näyttää tältä: yrityksen oma projektipäällikkö, ulkopuolinen arkkitehti, kaksi kehittäjää ulkopuolisesta kumppaniverkostosta sekä yksi yrityksen oma kehittäjä, joka toimii teknisenä vastuuhenkilönä ja varmistaa osaamisen säilymisen yrityksessä projektin päätyttyä.

Tämä malli tarjoaa muutamia selkeitä etuja. Ensinnäkin hanke käynnistyy nopeasti, koska ulkoisia resursseja on heti käytettävissä. Toiseksi riski rajoittuu hankkeen kestoon. Kolmanneksi yrityksen oma avainhenkilö kartuttaa osaamistaan ​​hankkeen aikana, mikä varmistaa, ettei tietotaito katoa yhteistyökumppanin poistuessa.

Tampereella toimiva, teollisuusautomaatioratkaisuihin erikoistunut ohjelmistoyritys kuvailee toimintamalliaan seuraavasti: yrityksellä on noin 25 vakituista työntekijää, mutta työhuippujen aikana se hyödyntää verkostoa, johon kuuluu noin 40 freelancer-osaajaa sekä pieni kumppaniyritys. Kun uusi hanke käynnistyy, yritys selvittää verkoston osaajien saatavuuden ja laajentaa tiimiä hankkeen ajaksi. Hankkeen päätyttyä tiimi palaa normaaliin kokoonsa.

Tämä ei ole uusi keksintö; konsulttialalla on toimittu näin jo vuosikymmeniä. Uutta on se, että yhä useammat tuoteyritykset ja keskisuuret IT-yritykset ovat ottaneet saman mallin käyttöön.

Henkilöstön täydentäminen – lainattu työvoima

Toinen Tampereella yleistynyt toimintatapa on niin kutsuttu staff augmentation eli projektikohtainen henkilöstövuokraus. Tässä mallissa yritys ei osta kokonaista tiimiä, vaan yksittäisiä ammattilaisia, jotka integroituvat osaksi yrityksen omaa tiimiä.

Tämä malli toimii hyvin silloin, kun yrityksellä on vahva sisäinen projektinhallinta ja selkeät prosessit, mutta siltä puuttuu tietty erityisosaaminen. Yritys saattaa esimerkiksi tarvita Kubernetes-asiantuntijaa kolmen kuukauden ajaksi, mutta ei halua palkata sellaista vakituiseen työsuhteeseen, koska tarve on tilapäinen.

Tähän liittyy kuitenkin yksi merkittävä riski: jos osaamisen siirtoa ei hoideta huolellisesti, ulkopuolinen asiantuntija lähtee ja vie tietämyksen mukanaan. Siksi Tampereen parhaat yritykset sopivat heti hankkeen alussa, että ulkopuolisen asiantuntijan tehtävänä on kouluttaa yrityksen omaa henkilöstöä. Asia kirjataan tavoitteeksi, ja sille varataan aikaa aikataulusta.

Ero projektikohtaiseen tiimiin verrattuna on se, että henkilöstön täydentämisessä (staff augmentation) ulkopuolinen henkilö liittyy osaksi asiakkaan organisaatiota ja noudattaa sen prosesseja. Hän ei tuo mukanaan omaa tiimiä tai projektijohtamista, vaan on käytännössä palkattu kollega.

Tampereella yritykset hyödyntävät henkilöstön täydentämistä erityisesti silloin, kun kyse on uudesta teknologiasta, jota niiden omat tiimit eivät vielä hallitse. Ne tuovat projektiin ulkopuolisen asiantuntijan, oppivat tältä ja päästävät hänet lähtemään, kun osaaminen on siirtynyt.

Kumppaniverkostot ja ekosysteemiajattelu

➠ Tampereella on viime vuosina noussut esiin mielenkiintoinen ilmiö: pienet ja keskisuuret IT-yritykset muodostavat keskenään epävirallisia kumppanuusverkostoja. Kyse ei ole virallisista liittoutumista, vaan pikemminkin luottamukseen perustuvista suhteista, joissa yritykset lainaavat toisilleen osaajia ja jakavat projekteja.
➠ Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun yritys A saa projektin, johon sen oma kapasiteetti ei riitä, se ottaa yhteyttä yritykseen B ja tiedustelee, onko tällä vapaata henkilöstöä. Vastaavasti yritys B toimii samoin, kun sillä on ylimääräistä kapasiteettia.
➠ Tämä malli on yleistynyt erityisesti siksi, että Tampereen kokoisessa kaupungissa ihmiset tuntevat toisensa. Teknologia-alan piirit ovat pienet; monet ovat jossain vaiheessa työskennelleet samassa yrityksessä tai samassa hankkeessa. Luottamus on jo olemassa, joten sitä ei tarvitse rakentaa tyhjästä.
➠ Verkostomallin etuna on joustavuus. Kukaan ei sitoudu mihinkään pitkäaikaisesti, mutta kaikki hyötyvät. Riskinä on kuitenkin se, että malli toimii vain niin kauan kuin kaikilla menee hyvin; jos yksi yritys ajautuu vaikeuksiin, se vetäytyy verkostosta, jolloin muiden on astuttava tilalle ja täytettävä syntynyt aukko.
➠ Siksi tamperelaiset yritykset ovat alkaneet virallistaa näitä suhteita. Ne laativat puitesopimuksia, joissa määritellään yhteistyön, hinnoittelun ja luottamuksellisuuden periaatteet. Tämä ei tee yhteistyöstä kankeampaa, mutta luo sille vankan pohjan.

Automaatio- ja tekoälytyökalut

Yksi asia, joka on merkittävästi muuttanut tamperelaisten IT-yritysten toimintaa viimeisten kahden vuoden aikana, on automaatio ja tekoälytyökalut. Tämä ei tarkoita, että tekoäly korvaisi ohjelmistokehittäjät; pikemminkin se poistaa sellaisia ​​työtehtäviä, joita kehittäjät eivät alun perinkään haluaisi tehdä.

Tampereella toimiva ohjelmistoyritys kertoi, että sen kehittäjät käyttävät nykyään noin 30 prosenttia työajastaan ​​tekoälyavusteiseen koodaukseen. Tämä ei tarkoita, että tekoäly kirjoittaisi valmiin koodin, vaan pikemminkin sitä, että kehittäjä kirjoittaa vähemmän toistuvaa peruskoodia, tekee vähemmän manuaalista testausta ja käyttää vähemmän aikaa dokumentaation lukemiseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että hanke, joka aiemmin olisi vaatinut kolme kehittäjää neljän kuukauden ajaksi, vaatii nyt vain kaksi kehittäjää kolmen kuukauden ajaksi. Ero ei ole valtava, mutta se riittää siihen, että yritys voi ottaa työn alle yhden lisähankkeen vuodessa palkkaamatta uutta henkilökuntaa.

Toinen Tampereella laajasti käyttöön otettu automaation muoto on infrastruktuuriautomaatio. Infrastruktuuri koodina -työkalut, kuten Terraform ja Pulumi, sekä CI/CD-putket ovat vähentäneet merkittävästi ympäristöjen pystyttämiseen ja ylläpitoon liittyvää manuaalista työtä.

Vielä viisi vuotta sitten uuden ympäristön pystyttäminen saattoi viedä viikon. Nykyään siihen kuluu tunti, edellyttäen että putkistot on rakennettu asianmukaisesti. Tämä ei suoraan lisää kapasiteettia, mutta vapauttaa aikaa asiakastyöhön.

Matalan kynnyksen teknologiat

Kolmas toimintaympäristöä muuttanut tekijä on matalan kynnyksen teknologioiden laajamittainen käyttöönotto. Low-code- ja no-code-alustat ovat kehittyneet siihen pisteeseen, että niillä voidaan rakentaa varsinaisia ​​tuotantojärjestelmiä – ei vain prototyyppejä.

Tämä ei tarkoita, että low-code-menetelmät korvaisivat perinteisen ohjelmistokehityksen. Se tarkoittaa, että osa työstä voidaan tehdä nopeammin ja kustannustehokkaammin, mikä vapauttaa kapasiteettia sinne, missä sitä todella tarvitaan.

Tampereen IT-yritykset hyödyntävät näitä alustoja erityisesti silloin, kun asiakas tarvitsee nopeasti sisäisen työkalun tai raportointinäkymän. Sen sijaan, että koko tiimi käyttäisi kolme kuukautta räätälöidyn ratkaisun kehittämiseen, yksittäinen kehittäjä voi toteuttaa sen low-code-alustalla kahdessa viikossa.

Sama pätee pilvipalveluihin. Kun infrastruktuuri on pilvipohjaista ja hallinnoitua, uuden palvelun käyttöönotto ei edellytä uuden palvelimen hankkimista tai verkkoasetusten määrittämistä, vaan kyse on pääasiassa konfiguroinnista ja testauksesta. Tämä nopeuttaa hankkeiden käynnistämistä merkittävästi.

Sisäinen tiedon jakaminen

➠ Yksi aliarvostettu tapa kasvattaa kapasiteettia ilman uusia rekrytointeja on sisäinen tiedon jakaminen. Monissa tamperelaisissa IT-yrityksissä työskentelee ihmisiä, joiden osaaminen ylittää nykyisten työtehtävien vaatimukset. Heillä on erikoisosaamista, mutta myös laajempaa osaamista, joka jää hyödyntämättä.
➠ Parhaat yritykset ovat alkaneet kartoittaa järjestelmällisesti organisaation sisäistä osaamista. Ne järjestävät sisäisiä koulutuksia, joissa työntekijät opettavat toisilleen hallitsemiaan taitoja. Ne kierrättävät henkilöstöä eri projektien välillä tiedon levittämiseksi. Ne kannustavat ihmisiä ottamaan vastuuta tehtävistä, joita he eivät ole aiemmin tehneet.
➠ Tämä ei ole uusi ajatus. Tampereella se on kuitenkin alkanut toimia erityisen hyvin, koska yritykset ovat pieniä ja ihmiset tuntevat toisensa. Kun jollakulla on tiettyä osaamista, se tiedetään. Kun joku tarvitsee apua, hän uskaltaa pyytää sitä.
➠ Eräs tamperelaisyritys kertoi luopuneensa tiukasta roolijaosta. Yrityksessä ei enää ole erikseen ”backend-kehittäjiä” ja ”frontend-kehittäjiä”, vaan ”kehittäjiä”, jotka hoitavat kulloinkin tarvittavat tehtävät. Tämä on lisännyt joustavuutta merkittävästi: projektit eivät pysähdy työntekijän loman tai sairauspoissaolon vuoksi, sillä muut voivat ottaa tehtävät hoitaakseen.

Ulkoistaminen halvemman kustannustason maihin – toimiiko se?

Tampereen IT-yritykset ovat myös kokeilleet perinteistä ulkoistamista halvemman kustannustason maihin. Kokemukset ovat olleet vaihtelevia.

Maissa, joissa työvoimakustannukset ovat alhaisemmat – kuten Puolassa, Virossa tai Intiassa – on runsaasti osaavaa työvoimaa, ja kustannukset ovat huomattavasti Suomea alhaisemmat. Yhteistyö vaatii kuitenkin enemmän vaivaa kuin monet odottavat.

Aikavyöhykkeet, kielimuurit, kulttuurierot ja viestinnän viiveet aiheuttavat kitkaa, joka syö mahdollisia säästöjä. Suomessa viikossa valmistuva hanke saattaa ulkoistettuna viedä kaksi viikkoa. Tämä ei tarkoita, etteikö ulkoistaminen voisi toimia; se toimii parhaiten silloin, kun työ on selkeästi määriteltyä, dokumentoitua ja itsenäistä.

Tampereella toimivilla yrityksillä, jotka onnistuivat ulkoistamisessa, oli yleensä selkeä prosessi ja vahva projektinhallinta. Ne eivät ulkoistaneet koko hanketta vaan ainoastaan ​​osia siitä; ne pitivät arkkitehtuurin ja suunnittelun omana toimintanaan mutta ulkoistivat toteutuksen.

Miten päätöksiä tehdään

Kun tamperelainen IT-yritys pohtii uuden projektin käynnistämistä, päätös ei yleensä ole mustavalkoinen. Siihen liittyy sarja kysymyksiä.

Onko kyseessä strategisesti tärkeä osaamisalue? Jos on, kyvykkyys kannattaa rakentaa talon sisällä. Jos ei, se voidaan hankkia ulkopuolelta.

Onko hanke laajuudeltaan sellainen, että se vaatii yhden vai kymmenen ihmistä? Yhden hengen hankkeen voi hoitaa freelancer. Kymmenen hengen hankkeen kohdalla asiaa on harkittava tarkemmin.

Onko kyseessä toistuva projekti? Jos on, se kannattaa hankkia omaksi. Jos ei, se kannattaa lainata.

Onko aikataulu tiukka? Jos on, ulkoinen tiimi on nopeampi. Jos ei, omalla henkilöstölläsi on aikaa perehtyä asiaan.

Näitä kysymyksiä ei yleensä käsitellä yhdessä ainoassa kokouksessa; ne edellyttävät jatkuvaa arviointia, joka kulkee hankesalkun hallinnan rinnalla.

Huomioitavia riskejä

➠ Ulkoistettujen tiimien ja verkostojen käyttöön liittyy riskejä – riskejä, jotka tamperelaisyritykset ovat oppineet tuntemaan kantapään kautta.
➠ Ensimmäinen ongelma on osaamisen menetys. Jos kaikki kriittinen osaaminen on ulkopuolisten tahojen hallussa, yritys menettää kykynsä tehdä itsenäisiä päätöksiä. Siksi jokaiseen hankkeeseen on sisällytettävä vähintään yksi yrityksen oma työntekijä, joka ymmärtää kokonaiskuvan.
➠ Toinen tekijä on riippuvuus yhdestä kumppanista. Jos kaikki projektit annetaan samalle kumppanille, neuvotteluasema heikkenee ja riski kasvaa. Parhaat yritykset käyttävät useita kumppaneita ja kilpailuttavat sopimuksia tarpeen mukaan.
➠ Kolmas näkökulma on laadunvarmistus. Ulkopuolinen toimittaja ei välttämättä tunne yrityksen laatustandardeja tai koodauskäytäntöjä. Siksi perehdyttämiseen kannattaa panostaa, vaikka se hidastaisikin hankkeen käynnistymistä.
➠ Neljäs tekijä on kulttuurien yhteentörmäys. Ulkopuolinen tiimi tuo mukanaan omat vakiintuneet toimintatapansa. Jos ne eivät vastaa organisaation käytäntöjä, syntyy kitkaa, joka ilmenee viivästyksinä ja laatuongelmina.

Mitä tästä voi oppia?

Tampereen IT-yritykset ovat osoittaneet, etteivät uudet teknologiahankkeet edellytä jatkuvaa rekrytointia. Se vaatii kykyä ajatella kapasiteettia joustavasti, rakentaa luottamukseen perustuvia verkostoja ja hyödyntää työkaluja, jotka vähentävät manuaalista työtä.

Tämä ei ole helppoa. Se vaatii projektinhallinnan osaamista, selkeitä prosesseja sekä kykyä tehdä päätöksiä puutteellisten tietojen pohjalta. Yritykset, jotka ovat hallinneet tämän, pystyvät kuitenkin ottamaan vastaan ​​enemmän työtä kuin henkilöstömäärä antaisi olettaa.

Ja se on Tampereelle tällä hetkellä merkittävä kilpailuetu.