Recent Post
-
Kuinka paljon helsinkiläiset IT-yritykset todellisuudessa odottavat ansaitsevansa ulkoistamalla pilvi-, tekoäly- ja IoT-kehitystä?
-
Kuinka paljon espoolainen IT-yritys voi säästää ulkoistamalla 30 hengen Laravel-, React.js-, Node.js-, Java-, Python-, MATLAB-, PHP-, WordPress- ja SEO-tiimin?
-
Miksi Laravel Queue -jobit epäonnistuvat? Yleisimmät syyt ja ratkaisut
-
Data Synchronointi Google Cloud -migraatiossa: missä ongelmat yleensä alkavat?
Kuinka paljon helsinkiläiset IT-yritykset todellisuudessa odottavat ansaitsevansa ulkoistamalla pilvi-, tekoäly- ja IoT-kehitystä?
Puhutaanpa suoraan: tähän kysymykseen ei ole yhtä ainoaa vastausta. Olen seurannut tätä keskustelua jo muutaman vuoden ja nähnyt yrityksiä, jotka ovat säästäneet satoja tuhansia euroja ulkoistamalla, mutta myös yrityksiä, jotka ovat menettäneet sekä rahaa että järkensä yrittäessään samaa.
Ero ei ole siinä, mitä ulkoistetaan, vaan siinä, miten se tehdään.
Tässä artikkelissa käyn läpi lukuja, jotka todellisuudessa ovat näiden päätösten taustalla. Enkä nyt puhu myyntimateriaaleissa esiintyvistä luvuista – niistä, joissa intialaisen ja helsinkiläisen ohjelmistokehittäjän tuntihintoja vertaillaan ja väitetään saavutettavan 70 prosentin säästö. Nämä luvut ovat harhaanjohtavia, sillä niissä jätetään huomiotta kaikki se, mikä tekee ulkoistamisesta haastavaa.
Käydään se huolellisesti läpi asiakkaan kanssa.
Miksi tämä kysymys on ajankohtainen juuri nyt
Suomi on parhaillaan erikoisessa tilanteessa. Tarjolla on enemmän junior-tason kehittäjiä kuin koskaan aiemmin, mutta kokeneista erityisosaajista on huutava pula.
Tämä heijastuu suoraan yritysten tarpeiden ja niiden palkkausmahdollisuuksien väliseen suhteeseen. Jos tarvitset React-kehittäjän, sellaisen löytää kuukaudessa. Jos taas tarvitset henkilön, joka osaa rakentaa tuotantotason koneoppimisjärjestelmän ja ymmärtää samalla pilviarkkitehtuuria, saatat joutua etsimään puoli vuotta löytämättä ketään sopivaa.
Tilannetta ei helpota se, että tekoäly on muuttanut sitä, mitä yritykset ylipäätään haluavat rakentaa. Vielä kaksi vuotta sitten tekoälyä kehitettiin erillisissä tutkimushankkeissa. Nykyään se on ominaisuus, joka on sisällytettävä jokaiseen tuotteeseen – ja se on rakennettava nyt, ei vasta ensi vuonna.
Helsinkiläinen IT-yritys tekee täällä saman havainnon: tarvitsemme lisää väkeä, mutta emme voi palkata heitä.
Mitä yksittäinen kehittäjä todella maksaa
Ennen kuin tarkastelet ulkoistamiseen liittyviä lukuja, sinun on ymmärrettävä, mitä yrityksen oma työntekijä maksaa. Tässä asiassa monet yritykset harhauttavat itseään.
Otetaan esimerkiksi kokenut pilvikehittäjä. Bruttopalkka voi olla vaikkapa 85 000 euroa vuodessa. Tämä on se summa, joka lukee työsopimuksessa. Se ei kuitenkaan ole summa, joka näkyy tilinpäätöksessä.
Suomessa työnantajamaksut ovat noin 20–25 prosenttia bruttopalkasta. Tämän lisäksi tulevat kustannukset työterveyshuollosta, vakuutuksista, työvälineistä, lisensseistä, toimitiloista, koulutuksesta ja rekrytoinnista. Kun nämä lasketaan yhteen, kokonaissumma on noin 125 000 euroa vuodessa.
Ja tässä on se seikka, jonka useimmat unohtavat: kyseessä on kiinteä kulu. Se kertyy jatkuvasti, vaikka käynnissä ei olisi projektia. Kuluja syntyy myös lomien, sairauslomien ja hiljaisten jaksojen aikana.
Olen nähnyt yrityksiä, jotka laskevat kehittäjän tuntihinnan pelkän palkan perusteella ja tekevät tarjouksia sen pohjalta. Tällaiset yritykset eivät yleensä menesty kovin hyvin.
Pilvikehitys – sieltä on peräisin suurin osa datasta.
Pilvipalvelukehitys on ulkoistamisen kypsin osa-alue. Siitä on eniten kokemusta, ja sen seurauksena käytettävissä on luotettavimmat tunnusluvut.
Tarkastellaan kokenutta pilvikehittäjää 12 kuukauden ajanjaksolla. Vertailemme kolmea vaihtoehtoa: Helsingissä työskentelevää omaa kehittäjää, intialaista kehittäjää Employer of Record -mallin kautta sekä puolalaista kehittäjää nearshore-mallin kautta.
| Kustannuserä | Helsinki | Intia (EOR) | Puola |
|---|---|---|---|
| Bruttopalkka | 85 000 € | 32 000 € | 55 000 € |
| Työnantajan maksut | 18 700 € | 4 800 € | 12 100 € |
| Työterveys ja vakuutukset | 3 500 € | 1 200 € | 2 800 € |
| Laitteet ja lisenssit | 4 000 € | 1 500 € | 3 000 € |
| Toimitila | 6 000 € | 0 € | 2 000 € |
| Rekrytointi (amortisoitu) | 5 000 € | 1 500 € | 3 500 € |
| Koulutus | 3 000 € | 1 000 € | 2 000 € |
| Yhteensä | 125 200 € | 42 000 € | 80 400 € |
➠ Ero on merkittävä. Intialainen ohjelmistokehittäjä maksaa kolmanneksen siitä, mitä helsinkiläinen kehittäjä. Puolalainen kehittäjä maksaa noin 64 prosenttia.
➠ Nämä luvut eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Ne kertovat, mitä se maksaa. Ne eivät kerro, mitä sillä rahalla saa.
➠ Intialainen kokenut pilvipalvelukehittäjä ei ole sama asia kuin suomalainen kokenut pilvipalvelukehittäjä. He saattavat olla teknisesti yhtä päteviä – tai tietyillä osa-alueilla jopa pätevämpiä. He eivät kuitenkaan tunne suomalaista työkulttuuria, eivät puhu suomea ja sijaitsevat eri aikavyöhykkeellä.
➠ Tämä ei tarkoita, etteikö tällaisen henkilön palkkaaminen kannattaisi. Se tarkoittaa, että häntä on johdettava eri tavalla. Ja tuohon johtamiseen liittyy kustannuksia.
Hankkeen kokonaiskustannukset – kolmen hengen tiimi, kuusi kuukautta
Yksittäisten tekijöiden vertailu on hyödyllistä, mutta se ei riitä. Todelliset projektit toteutetaan tiimeissä.
Otetaan esimerkiksi kolmen hengen tiimi ja kuuden kuukauden projekti. Vertailemme kolmea mallia: kaikki Helsingissä, hybridimalli (yksi henkilö Helsingissä, kaksi Intiassa) sekä täysi ulkoistaminen Intiaan.
| Kustannuserä | Kaikki Helsinki | Hybridi | Täysulkoistus |
|---|---|---|---|
| Työvoima | 187 800 € | 105 000 € | 63 000 € |
| Pilvi-infrastruktuuri | 18 000 € | 18 000 € | 18 000 € |
| Projektinhallinta | 25 000 € | 15 000 € | 12 000 € |
| Laadunvarmistus | 12 000 € | 8 000 € | 8 000 € |
| Yhteensä | 242 800 € | 146 000 € | 101 000 € |
| Säästö | - | 96 800 € | 141 800 € |
➠ Hybridimalli säästää lähes 100 000 euroa. Täysi ulkoistaminen säästää 140 000 euroa.
➠ Siirrytäänpä nyt kysymykseen, jota harva esittää: kumpi on parempi?
➠ Hybridimallissa asiantuntija on mukana koko hankkeen ajan. Hän oppii käytännön toimintatavat ja tuo osaamisen takaisin organisaatioon. Hankkeen päättyessä organisaatiossa on henkilö, joka ymmärtää, mitä tehtiin ja miksi.
➠ Täydellisessä ulkoistuksessa kyseistä henkilöä ei ole käytettävissä. Kun projekti päättyy, osaaminen lähtee kumppanin mukana. Jos järjestelmään on tehtävä muutoksia puolen vuoden kuluttua, otat yhteyttä samaan kumppaniin ja maksat uudelleen.
➠ Olen nähdnyt molemmat. Hybridimalli on pitkällä aikavälillä lähes aina parempi, vaikka se tuleekin lyhyellä aikavälillä kalliimmaksi.
Tekoälykehitys – kalleinta, mutta myös tuottoisinta
Tekoälykehitys on näistä kolmesta osa-alueesta kallein. Suomessa tekoälyasiantuntijan vuosipalkka on noin 95 000 euroa, kun taas kokeneet ammattilaiset ansaitsevat 120 000 euroa. Tämän päälle tulevat työnantajakulut, GPU-laskentaresurssit ja datalisenssit.
Kustannuserä Helsinki Intia Itä-Eurooppa
| Kustannuserä | Helsinki | Intia | Itä-Eurooppa |
|---|---|---|---|
| Bruttopalkka | 95 000 € | 35 000 € | 60 000 € |
| Työnantajamaksut | 20 900 € | 5 250 € | 13 200 € |
| GPU-resurssit | 12 000 € | 12 000 € | 12 000 € |
| Datalisenssit | 8 000 € | 8 000 € | 8 000 € |
| Muut kulut | 10 000 € | 2 500 € | 5 000 € |
| Yhteensä | 145 900 | 62 750 € | 98 200 € |
➠ Euromääräiset säästöt ovat suurimmat, koska alkuvaiheen kustannukset ovat korkeimmat. On kuitenkin otettava huomioon yksi tärkeä seikka: GPU-resurssit ja datalisenssit eivät skaalaudu ulkoistettaessa. Ne maksavat saman verran riippumatta siitä, kuka työn suorittaa.
➠ Tämä tarkoittaa, että mitä suuremmat hankkeen kiinteät infrastruktuurikustannukset ovat, sitä pienempi on ulkoistamisesta saatava suhteellinen hyöty.
➠ Tekoälykehityksessä on hyvä tiedostaa myös se, että kokeneita koneoppimisinsinöörejä on vaikea löytää mistään. Vaikka Intiassa on paljon tekoälykehittäjiä, syvällinen kokemus tuotantotason koneoppimisjärjestelmistä on harvinaisempaa. Tämä näkyy hinnoittelussa: intialaisen tekoälykehittäjän tuntihinta on 25–65 dollaria, kun taas suomalaisen kollegan hinta on 70–96 dollaria.
➠ Ero on olemassa, mutta se ei ole yhtä merkittävä kuin pilvipalvelukehityksessä. Syy on yksinkertainen: tekoälyosaajia tarvitaan kaikkialla, ja palkkiot ovat nousseet kautta linjan.
IoT-kehitys – vaikeinyhtälö
IoT on kolmesta osa-alueesta vaikein ulkoistaa. Syy on se, että IoT-projekteissa yhdistyvät laitteisto, firmware, pilvi-infrastruktuuri, mobiilisovellukset ja datankäsittely. Harvalla ulkoistuskumppanilla on osaamista kaikilla näillä alueilla.
Suomessa IoT-insinöörin vuosipalkka on noin 90 000 euroa. Kokeneiden tekijöiden kohdalla puhutaan 110 000 eurosta.
| Kustannuserä | Helsinki | Intia | Itä-Eurooppa |
|---|---|---|---|
| Bruttopalkka | 90 000 € | 30 000 € | 55 000 € |
| Työnantajamaksut | 19 800 € | 4 500 € | 12 100 € |
| Laitteiston testausympäristö | 15 000 € | 15 000 € | 15 000 € |
| Pilvi-infrastruktuuri | 6 000 € | 6 000 € | 6 000 € |
| Muut kulut | 8 000 € | 2 500 € | 4 000 € |
| Yhteensä | 138 800 | 57 500 € | 92 100 € |
➠ IoT-projektin erityispiirre on laitteistokustannusten osuus. Kun laitteisto ja testiympäristö muodostavat noin 15 000 euroa vuodessa, se ei skaalaudu ulkoistuksen mukana. Tämä pienentää suhteellista säästöä.
➠ Mutta IoT:ssa on toinen ongelma, joka on vielä isompi: laitteiston ja ohjelmiston rajapinta. Jos laitteisto on Suomessa ja ohjelmisto Intiassa, jokainen integraatio-ongelma muuttuu hankalammaksi. Aikavyöhyke, kielimuuri ja fyysinen etäisyys tekevät yksinkertaisistakin asioista monimutkaisia.
➠ Olen nähnyt IoT-projektin, jossa laitteisto oli Tampereella ja firmware Intiassa. Jokainen testikierros vei viikon, koska laitteita piti lähettää edestakaisin. Projekti myöhästyi kolme kuukautta. Kukaan ei ollut tehnyt mitään väärin. Se vain oli hankalaa.
Iso kuva – paljonko yritys voiti tienata?
Nyt päästään siihen kysymykseen, jolla on merkitystä.
Otetaan kymmenen hengen pilvitiimi, 12 kuukauden ajanjakso. Lasketaan kolme skenaariota.
Skenaariossa A kaikki tehdään itse Helsingissä. Skenaariossa B seitsemän tekijää on Intiassa ja kolme Helsingissä. Skenaariossa C kaikki kymmenen ovat Intiassa.
Oletetaan, että yritys laskuttaa asiakkailta saman verran riippumatta siitä, miten työ tehdään. Tämä ei ole realistinen oletus, mutta se antaa ylärajan.
| Helsinki | Hybridi | Täysulkoistus | |
|---|---|---|---|
| Työvoimakustannus | 1 252 000 € | 750 000 € | 420 000 € |
| Liikevaihto | 1 800 000 € | 1 800 000 € | 1 800 000 € |
| Muut kulut | 120 000 € | 80 000 € | 50 000 € |
| Käyttökate | 428 000 € | 970 000 € | 1 330 000 € |
| Käyttökate-% | 23,8 % | 53,9 % | 73,9 % |
Nämä luvut näyttävät liian hyviltä ollakseen totta. Ja ne ovatkin, koska laskutus ei pysy samana, jos asiakas tietää, että työ tehdään Intiassa.
Realistisempi oletus on, että laskutus laskee 15–20 prosenttia. Asiakkaat eivät ole tyhmiä. Ne tietävät, että intialainen työvoima on halvempaa, ja ne odottavat, että säästö jaetaan.
| Helsinki | Hybridi | Täysulkoistus | |
|---|---|---|---|
| Liikevaihto | 1 800 000 € | 1 530 000 € | 1 440 000 € |
| Työvoimakustannus | 1 252 000 € | 750 000 € | 420 000 € |
| Muut kulut | 120 000 € | 80 000 € | 50 000 € |
| Käyttökate | 428 000 € | 700 000 € | 970 000 € |
| Käyttökate-% | 23,8 % | 45,8 % | 67,4 % |
➠ Vielä 20 prosentin laskutuslaskun jälkeen ulkoistaminen parantaa käyttökatetta 272 000–542 000 eurolla vuodessa.
➠ Tämä on se raha, jolla on merkitystä.
Mutta tässä on se juttu, jota kukaan ei kerro
➠ Nämä luvut ovat totta. Ne ovat myös harhaanjohtavia, jos niitä ei ymmärrä oikein.
➠ Ensinnäkin: säästö ei ole ilmaista. Ulkoistaminen vaatii enemmän johtamista, enemmän kommunikaatiota ja enemmän prosesseja. Jos yritys ei ole valmis panostamaan näihin, säästöjä ei saavuteta.
➠ Olen nähnyt yrityksen, joka ulkoisti koko kehitystiimin Intiaan ja säästi laskennallisesti 800 000 euroa vuodessa. Tosiasiassa se menetti kaksi isoa asiakasta, koska toimitus ei pysynyt aikataulussa. Säästö oli olemassa paperilla. Tulos oli huonompi kuin ennen.
➠ Toiseksi: osaaminen katoaa. Jos kaikki kriittinen osaaminen on ulkopuolisilla, yritys menettää kyvyn tehdä itsenäisiä päätöksiä. Se ei enää tiedä, mitä sen omassa järjestelmässä on. Se on riippuvainen kumppanista, joka voi nostaa hintoja tai lopettaa yhteistyön.
➠ Kolmanneksi: laatu ei ole itsestäänselvyys. Ulkopuolinen tekijä ei tunne yrityksen laatustandardeja eikä koodikäytäntöjä. Perehdytykseen pitää panostaa, ja se vie aikaa.
➠ Neljänneksi: kulttuurierot ovat todellisia. En puhu nyt siitä, että intialaiset ja suomalaiset olisivat jotenkin yhteensopimattomia. Puhun siitä, että eri maissa on erilaiset tavat tehdä asioita. Suomessa on tapana sanoa suoraan, kun joku on väärässä. Monessa muussa maassa tämä ei ole tapana. Tämä aiheuttaa kitkaa, joka näkyy viiveinä ja virheinä.
Miten päätös pitäisi tehdä
➠ Tässä on se kehys, jota itse käyttäisin.
➠ Onko kyseessä projekti, joka toistuu? Jos on, kannattaa rakentaa osaaminen talon sisälle. Jos ei, kannattaa lainata.
➠ Onko osaaminen strategisesti tärkeää? Jos on, se pitää pitää talossa. Jos ei, sen voi ostaa ulkoa.
➠ Onko aikataulu tiukka? Jos on, ulkoinen tiimi on nopeampi. Jos ei, oma väki ehtii perehtyä.
➠ Onko projektin koko riittävä? Pienet projektit kannattaa tehdä itse. Isot vaativat harkintaa.
➠ Mikä on riskinsietokyky? Jos yritys ei kestä epäonnistumista, kannattaa valita turvallisempi malli.
➠ Näitä kysymyksiä ei käydä läpi yhdessä palaverissa. Ne ovat jatkuvaa arviointia, joka kulkee projektisalkun hallinnan rinnalla.
Mihin itse päätyisin
➠ Jos minun pitäisi vastata otsikon kysymykseen yhdellä lauseella, sanoisin näin: helsinkiläinen IT-yritys voi tienata ulkoistamalla 200 000–500 000 euroa vuodessa kymmenen hengen tiimissä, jos se tekee sen oikein.
➠ Mutta “jos se tekee sen oikein” on iso jos.
➠ Paras malli, jonka olen nähnyt, on hybridi. Yksi tai kaksi omaa avainhenkilöä, jotka ymmärtävät kokonaisuuden. Loput ulkoa. Selkeät prosessit, jotka on rakennettu ennen kuin ensimmäinen ulkopuolinen tekijä astuu taloon. Ja ennen kaikkea: päätös siitä, mikä osaaminen pidetään talossa ja mikä ostetaan, tehdään strategisesti eikä taloudellisen pakon edessä.
➠ Ne yritykset, jotka tekevät tämän hyvin, pystyvät ottamaan vastaan enemmän töitä, kasvamaan nopeammin ja tekemään parempaa tulosta kuin ne, jotka yrittävät tehdä kaiken itse.
➠ Ne yritykset, jotka tekevät tämän huonosti, huomaavat kahden vuoden päästä, että ne maksavat enemmän, saavat huonompaa laatua ja ovat menettäneet kyvyn tehdä itsenäisiä päätöksiä.
➠ Ero näiden kahden välillä ei ole siinä, mitä ulkoistetaan. Se on siinä, miten se tehdään.